Moikka teille munkin puolesta! Kuulin, että tätä meikäläisen kirjotusta oli oikein etukäteen mainostettu, joten täytyy varmaan koittaa panna parastaan. Mukavaahan sitä on itsekin näkemyksiään päästä tänne kirjottamaan – kun kerta meitä kaksi on naimisiin menossa ja miehelläkin on jonkin verran sanottavaa hääsuunnitelmissa. Tai niin ainakin luulen.

 Myönnän heti kärkeen, että ihan itse olin lukenut täältä blogista tuon mainospuheen. Luen kyllä kaikki kirjoitukset, mitä Kirsi tänne kirjoittelee. Hyvähän se on aina muistia virkistää, kun voi olla että jotain joskus menee mulla toisesta korvasta sisään ja katoaa jonnekin muistin perukoille – myönnän. Vetoan siihen, että olen mies.

 Kirsi mainitsi joskus, että oli ajatellut mennä vasta 2016 naimisiin, mutta minä sanoin, että siihen on kyllä liian pitkä aika. Niinhän se on. Kyllähän se 10 vuotta ennen naimisiinmenoa olis ollut aivan liian pitkä aika. Sen verran varma oon itse ollut tästä jo kauan – enkä usko että Kirsikään olisi kihlojen jälkeen jaksanut neljää vuotta odottaa. Ei me sentään ihan kolmea vuotta varsinaisesti olla suunniteltu – mitä nyt puhuttu ja heitelty ajatuksia ilmoille. Mun mielestä häät alkoi konkretisoitua tosissaan viime kesänä, kun varattiin hääpaikka, hääjuhlapaikka siis. Niin minä ajattelen – todellisuudessa Kirsi on suunnitellut häitänsä pikkutytöstä asti. Ei sitä turhaan sanota, että morsian on häiden keskipiste.


En tiedä meneekö se yleensäkin niin, että morsian suunnittelee enemmän yksityiskohtia häitä varten. Meillä se menee kyllä ainakin niin. Onhan se ymmärrettävää. Kirsille yksityiskohdissakin on paljon enemmän tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita kun mulle. Luotan kyllä niissä sataprosenttisesti naisen silmään – yritän itse auttaa siinä missä pystyn. Ainakin lompakkoni on käytettävissä.

 On joitain asioita, joista ei mun mielestä pidä häitä suunnitellessa karsia. Kirkko, hääpaikka, morsiamen hääpuku ja sormukset on semmosia asioita, jotka varmasti kuuluu heti ensimmäisenä häähaaveiluun – ja siks niitten pitää olla just sellaset kun unelmissa, jos vain mahdollista. Viime viikolla varattiin jo meille myös hyvä hääkuvaaja. Sitä ei äkkiseltään tule ajatelleeksi, mutta sormusten lisäksi häistä jää käytännössä muistoksi vaan valokuvat. Siksi haluan siihenkin myös panostaa. Siksi on myös ollut enemmän kuin hyvä, että meillä on paljon aikaa suunnitella häitä, niin ei tarvitse kertarykäyksellä maksaa itseään kipeäksi. Ja onpahan aikaa makustella ja pohtia mielipiteitä, että mitä oikeasti haluaa.

 Kirsi kirjotti mulle tätä postausta varten oikein listan, mistä asioista voisin kirjottaa. En ole toistaiseksi siinä listassa pitäytynyt, mutta yksi asia sieltä on pakko nostaa - Nimittäin telkkarin hääohjelmat. Kirsi on näyttänyt mulle paljon häähulluja ja häät sulhasen tapaan:ia ja mitä noita nyt kaikkia on. Se toivoo, että jos näen minkälaisia morsiamet voi pahimmillaan olla, niin en pitäis Kirsin tunnekuohuja niin pahana. Hah! Hyvä suunnitelma kyllä :) Mutta onneksi meillä ei ole pelkoa semmoisesta. Kirsille läheiset on kaikki kaikessa, ja luulen, että minäkin osaan auttaa pahimman stressin iskiessä. Ja Kirsin äiti on mestari rauhoittamaan tytärtään, joten voin luottaa siihenkin. Toinen kysymys oli, että voisinko suunnitella itse häät alusta loppuun. Voisin. Mutta en vois sitä once-in-a-liftime-prosessia Kirsiltä riistää. Niin kuin sanoin, pikkutytöstä asti Kirsi on suunnitellut häitään, joten en vois kuvitellakaan, että suunnittelisin itse kaiken.

 IMG_4941


Varmaan suhtaudun eri tavalla meidän häihin kuin Kirsi. Tarkoitan sitä, että lähestyn kaikkea suunnittelua ehkä jotenkin levollisemmin, enkä niin etteikö se päivä olisi mulle aivan yhtä tärkeä. Kirsi sanoo sen hyvin, että sinä päivänä saadaan näyttää koko maailmalle, että me rakastetaan toisiamme, ja että halutaan elää yhdessä koko loppuelämän. Ja niinhän se on. Saan virallisesti omakseni oman enkelini. Yksittäisistä asioista sinä päivänä odotan ehkä kaikkein eniten sitä hetkeä, kun kirkon ovet aukeaa käytävälle ja Kirsi astelee sieltä mua vastaan. Tiedän, että Kirsi tulee olemaan maailman kaunein morsian – siitä ei ole epäilystäkään. Olen mielestäni hyvähermoinen tyyppi, mutta luulen, että siinä hetkessä on aika vaikeaa pysyä kasassa. Mutta sinä päivänä sillä ei sillä taida olla mitään väliäkään.

 // Kirsi: Nyt kun Joni rohkaistui teille kirjoittamaan, niin olkaahan tekin rohkeita ja jättäkää Jonille kommentteja. Muuten se pian luulee, että sen teksti oli huono. Vaikkei se ollut, kun ainakin mun silmäkulma vähän kostui!