Tänään on mun synttärit ja samalla kellonlyömällä, jolla postaus on julkaistunut, on mulla tullut täyteen 25 vuotta. Mua suorastaan nolottaa myöntää miten paljon mua ahdistaa tää iän lisääntyminen. Tiedän, että elämä ei lopu vaikka täyttää 25. Eikä siihenkään, että mun ikä pyöristyy virallisesti kolmeen kymppiin. Tiedän, että moni muu on jo 30 ja ei se ole niin kamalaa sekään. Mutta minkäs sitä tunteilleen voi.
Joten päätin listata ylös muutaman asian, joiden vuoksi on kivaa olla 25 vee. Here we go:
- Voi käydä alkossa ja ostaa mitä haluaa, lisäksi vielä yleensä kysytään paperit!
- Tämä taitaa olla se laillinen ikä, josta alkaen on mahdollista adoptoida. Mahtavaa saada taas yksi oikeus lisää.
- Olen ehtinyt tulla sen verran kokeneeksi leipuriksi, että osasin tehdä ehkä maailman parhaan synttärikakun.
- Saa kivoja lahjoja, vaikken synttärilahjojakaan tarvitsisi.
- Paheksunta ei enää kohdistu minuun silloin, kun nykynuoriso on tehnyt jotain sopimatonta.
- Häät ovat taas vähän lähempänä - yhdet synttärit enää välissä.
- Ryppyjä ei ole tullut kovin paljoa enemmän, kuin niitä oli viime vuonna.
Rehellisyyden nimissä on vielä myönnettävä, että näitä kirjaillessani tuli mieleen myös asioita, joiden takia ei ole kivaa olla 25 vee. Here we go again:
- Aina ei kysytä papereita, vaikka paperit pitäisi kysyä jokaiselta, jonka myyjä arvioi alle 30-vuotiaaksi.
- Tämän jälkeen ei taida olla luvassa enää kuin yksi myöhemmin saatava oikeus - ilmainen mammografia.
- Olen ehtinyt sen verran hyväksi leipuriksi, ettei kukaan tee enää mulle synttärikakkua mun puolesta.
- Ei tule vietettyä enää kaverisynttäreitä.
- Arvostus ei enää kohdistu minuun silloin, kun nykynuoriso on tehnyt jotain hienoa.
- Olen taas vuoden lähempänä kolmeakymppiä sitten kun ne häät on.
- Ryppyjä oli jo aika paljon viime vuonna.
Joten jos jollain on viisaita sanoja siitä, miten elämä on vasta alullaan 25-vuotiaana, niin uskokaa pois, minä tarvitsen niitä kipeästi!
Valtavasti onnea sinä 25v <3 <3 Tiedän ton ahdistuksen, se on aina ollut yhtä kamala. Muistan jo kun täytin 20, että voi herranjumala! 25 ei muistaakseni ollut kauhea kriisi mutta siinä sitä ennen oli. Ja tsiisus kuule niin on nytkin kun se 30 tulee tänä vuonna täyteen. Ja sitten toisaalta taas ei. En olisi tässä ilman niitä vuosia, kokemuksia ja elettyä elämää. Ja voi että se elämä onkin parempaa kuin viisi vuotta sitten tai kymmenen vuotta sitten. Se siis lohdun sanana :) Ystävä lähetti ihan pari minuuttia sitten jostain löytämänsä kuvan meistä 10 vuoden takaisista kotibileistä - kroppa oli näköjään kuumempi mutta nykyään on muut eri meiningit, niin se vaan on :) Onnea siis vielä kerran, oo onnellinen vaan ettet oo enää vaikka 16?! Mikä voisi olla hirveämpää?!
VastaaPoistaKiitos <3 Mulla on muuten ihan sama, muistan ensimmäisen kunnon ahdistuksen siitä, että täytin 20, mutta mulla se on siitä eteenpäin, vuosi vuodelta vaan pahentunut! Mutta tuohan se toinen puoli on, että varmasti elämä on sitten kolmekymppisenä parempaa, kuin nyt.. mutta pitäisi vaan osata nauttia siitäkin, mitä nyt on eikä vaan haikailla mennyttä tai odottaa tuleva...!
PoistaSe kuva oli ihan huikea! Mää oon kyllä hipannut tollaisen hottisvaiheen kokonaan! :D
Mun elämä oli kyllä oikein kivaa 16-vuotiaanakin.. ja tavallaan olisi ihanaa palata niihin aikoihin, kun ei vielä ollut vastuussa oikein mistään! :D Mutta kiitos vielä kerran! Tästä lohdutuspuheesta oli kyllä apua <3
Paljon onnea!! :) 25-vuotta on hyvä ikä! Itse täytän kesällä jo 27, mutta en kyllä edes haluaisi olla nuorempi, vaikka toisinaan ikä ahdistaa.. hetkittäin :D Hassuinta on, kun usein mieheltäni (32-vuotta) kysytään paperit, mutta minulta ei.. Mielestäni kyllä itsekin näytän nuorelle, mutta kai mieheni on sitten vielä paremmin säilynyt, hahah :D Tässä siis hyvä todiste, että ikä on vain numeroita! :) Iänmyötä on myös tullut tiettyä itsevarmuutta, en haluaisi olla enää se epävarma 18-vuotias.. Vielä kerran, mitä ihaninta syntäriä!
VastaaPoistaHei meillä on sama! Ollaan samana vuonna synnytty ton mun miehen kanssa ja kerran ensin kysyttiin mieheltäni paperit ja sen jälkeen minä tulin ajokortti ojossa, niin poke sanoi, että "Nooo, voin mää kai sultakin kattoa!" :D
PoistaOot kyllä oikeassa, että itsevarmuutta tässä vuosien myötä on tullut.. mutta välillä mua kauhistuttaa se vastuu, mitä tässä sivussa on "joutunut" ottamaan.. se hyvä puoli nuoruudessa olisi, ettei olisi niin paljon vastuuta ja velvoitteita ja paineita... tai no, kaipa niitä oli silloinkin. Aika taitaa kullata muistot! :)
Mutta kiitos Anne vielä tästä ihanasta kommentista! Tuli hyvä mieli ja tämäkin rohkaisupuhe oli oikein hyödyllinen! :)
En osaa lohduttaa, nimittäin mä täytin kaksytneljä ja ahdistaa :D Missä mun mies, perhe, omakotitalo? Kaikki se mitä ajatelin 24-vuotiaalla olevan :D
VastaaPoistaValitettavasti en minäkään sua! Tiedän tunteen..! :) Mulla on kyllä tuo mies, mutta sit mua aina kirpaisee se, kun mää täytän ensin ja oon muutaman kuukauden vanhempi, kuin se :D Eli koskaan ei selkeesti oo hyvä!
Poista