Eilen menin ystävän luo pikaisille synttärikahveille, mutta iltaseitsämän kahvit päättyivätkin vasta yhdentoista jälkeen. Neljässä tunnissa ehdittiin höpöttää vaikka mistä maan ja taivaan välillä, mutta aika iso osa höpötyksestä keskittyi häihin. 

Todettiin, että oltiin molemmat oltu 90-luvulla morsiusneitona, pukeutuneena ompelijan tekemään vaaleanpunaiseen mekkoon, jossa oli lisänä valkoista pitsiä. Molempien nutturoita kiersivät kukat. Kampauksissa oli vain se ero, että ystäväni paksut otsahiukset olivat olleet suorana, kun taas minun föönattiin 90-luvun muodin mukaisesti... noh, ilmavaksi.

InstagramCapture_48c25032-c032-45b1-a992-74d535ac3c62_jpg

Oi noita aikoja. Kun olin vielä nuori ja nätti! 

Muuta asiaahan mulla ei tänään ollut. Paitsi, että vanhojen muisteleminen on aivan ihanaa touhua. Vanheneminen sen sijaan.. ei niin ihanaa! Tuo morsiusneidon tehtävä on muuten jäänyt mulle ihan erityisen vahvasti mieleen. Sieltähän ne mun riisin heittämiseen liittyvät tunteetkin kumpuavat!