Mulla oli kiva viikonloppu. Oikeastaan tosi kiva. Kivoin pitkiin aikoihin. Mutta silti mulla ei ole siitä tai mistään muustakaan oikein mitään kerrottavaa. Äiti ja isi kävi meillä kylässä. Oli mukavaa viettää niiden kanssa pari päivää ja näyttää missä me nyt asutaan. Leivottiin karjalanpiirakoita ja käytiin ulkona syömässä. Sunnuntaina vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa vapaapäivä kahdestaan. Riemuitsin ihan valtavasti siitä, että käytiin yhdessä ruokakaupassa ja Ikeassa. Uudistettiin kotia ihan pikkaisen ja sitten laitettiin (tai mies laittoi) ihan älyttömän hyvää ruokaa.
Mutta silti mulla ei ole oikein mitään kerrottavaa. Tai voisin kertoa vaikka äitin ja iskän tuomista tulaisista. Tai äitin mulle ostamista korviksista. Tai jakaa meidän herkullisen ruuan reseptin.. tai karjalanpiirakoiden. Tai kirjoittaa niistä sisustusmuutoksista, joita tehtiin kotona. Tai mun tän hetkisistä kynsistä, jotka on älyttömän hienot. Mutta jotenkin ei huvita.
Mulla on päällä pieni blogikyllästyminen. Se vaivaa aina aika ajoin ja on taas hetken tehnyt tuloaan. En tiedä tuntuuko se nyt voimakkaammalle myös siksi, että olen väsynyt (niin väsynyt, että aloin eilen itkemään eläinkaupassa, kun en voinut tuoda yhtä pupua kotiin mun rakastettavaksi).. mutta voimisti väsymys tätä tai ei - kyllästyminen on nyt tosi asia.
Ongelma ei ole niinkään itse blogiin kirjoittamisessa. Kirjoittaminen on musta edelleen kivaa. Ja kuvaaminen. Sen höpöttelemisen takiahan tätä harrastelenkin. Mutta jotkin asiat tässä blogimaailmassa tökkivät. Jotkin asiat saavat mut pahalle mielelle, harmittavat ja ahdistavat. Niistä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksensa, jos saisin joskus ajatukseni järjestykseen.
Välillä ajattelen, laittavani blogin piiloon. Että kirjoittelisin ihan oikeasti vaan omaksi ilokseni. Mutta en tiedä kuinka paljon saan iloa ihan vain itseltäni itselleni sillä, että kirjoitan esiin kuppikakkujen reseptin. Minähän tiedän sen jo. Hauskinta tässä touhussa on se, että voin kirjoittaa kuppikakuistani ja sisustushaaveistani ja vaatteistani julkisesti ja vaihtaa ajatuksia niistä keveistä aiheista kivojen tyyppien kanssa. Mutta kuitenkin se vähän tympii. Se, että kuka tahansa voi päätyä tänne vaikka Googlaamalla "aivot käy niin kovilla". Oi kyllä, se näyttää olevan yllättävän yleinen hakusana!
Tämä on kuitenkin vain harrastus, jota olen aina ennenkin tehnyt omilla ehdoillani. Kirjoitan silloin, kun huvittaa ja siitä mistä huvittaa. Niin aion tehdä jatkossakin. Nyt vaan blogin elinkaaren aikana mietityttää eniten se, huvittaako vai ei.. tähän asti yleensä on huvittanut enemmän, kuin on ehtinyt!
Sen sijaan kukkia huvittaisi ostaa vaikka joka päivä.. tai oikeastaan vielä enemmän niitä huvittaisi saada joka päivä. Kyllä se vaan kevät kolkuttelee jo meidänkin ovella. Ei nämä pastellihaaveet ja kukat ja esiin kaivetut tennarit voi mistään muusta kieliä..
Sen sijaan kukkia huvittaisi ostaa vaikka joka päivä.. tai oikeastaan vielä enemmän niitä huvittaisi saada joka päivä. Kyllä se vaan kevät kolkuttelee jo meidänkin ovella. Ei nämä pastellihaaveet ja kukat ja esiin kaivetut tennarit voi mistään muusta kieliä..
Voi Kirsi! ♥ Tuttua tutumpi tunne aika-ajoin...Mutta ole kiltti, äläkä piilota tätä ihanaa blogia! :-) On ihana lukea sun juttuja, kattoa kuvia ja jakaa ajatuksia! Ei mitään ressiä, höpöttelet kun aika on siihen kypsä! ♥ Kivaa kevään odottelua ja hymyjä päiviisi!
VastaaPoistaKiitti Emma! Uskon tosiaan, että tällaiset ajatukset risteilee monenkin blogia kirjoittavan päässä aina aika ajoin! Siihen pisteeseen en suostu ajautumaan, että tästä stressiä ottaisin. Niin kauan voin blogiin kirjoittaa, kun se on hauskaa ja tulee vapaaehtoisesti! :)
PoistaKiitos ihanasta kommentista! Tästäkin jo sain hymyä tähän päivään. Ihanaa keväänodottelua sullekkin, Emma! :)
Mie ainakin tykkään lukea juttuja kuppikakuista ja mielellään lukisin myös niistä karjalanpiirakoista! :) Toivottavasti purkkapallopurkan aika ei ole vielä ohi, olet ihana! :)
VastaaPoistaKiva kuulla..! Karjalanpiirakoista tuli vähän huonosti otettua kuvia, mutta jospa niistäkin saisi postattua silti :) Kiitos ihanasta kommentistasi!
PoistaMulla on ollut ihan samanlainen fiilis taas viime päivät. Avaan bloggerin ja totean ettei huvita kirjoittaa mitään. Ja sitten en vaan kirjoita. Kyllä se hyvä fiilis yleensä tulee sieltä aina jossain kohtaa takaisin. :) Mutta muakin aina välillä ahdistaa se, että oikeastaan kuka vaan voi lukea niitä juttuja ja sitten tulee kanssa sellainen olo, että poistan koko blogin. Mutta sekin fiilis on yleensä mennyt ohi. :)
VastaaPoistaTsemppiä ja toivottavasti pian tulee auringonpaistetta mieltä piristämään! :) Tää sääkin on niin ankea, että sekin pistää mieltä matalaksi ja väsyttää.
Pystyn kyllä niin samaistumaan sun tuntemuksiin.. se on nimen omaan fiiliskysymys. Ja tosiaan koska tämä on vaan harrastus niin olen tehnyt samoin, kuin sinä eli jätän silloin kirjoittamatta, jos ei huvita. Väkisin en kyllä ala vääntämään. Siitä tuskin olisi iloa kellekään. Ja myös tuo ahdistus siitä, että kuka vaan voi lukea, huh. Toivottavasti menisi pian ohi mullakin :)
PoistaKiitos Sage! Lauantaina oli ainakin täällä Turussa oikein ihana ja aurinkoinen keli, se kyllä piristi mieltä, joten toivottavasti saataisiin pian lisää aurinkoisia päiviä meille kaikille! :)
Mitkä asiat sua täällä häiritsee, kirjoita ihmeessä oma postaus jos siltä tuntuu! Tosin kyllä muakin häiritsee, mutta olisi kiva kuulla ja jakaa tuntemuksia onko ne samoja... :) Ja ymmärrän niin tuon tunteen - tee ihan niinkuin fiilis sanoo! Sun juttu ja päätös tää on, ei kenenkään muun! Kevätaurinkoja, pupuja ja hymyjä sulle tänään :)
VastaaPoistaSe alkaa olemaan jo aika pitkä lista.. varmaankin jossain vaiheessa kirjoitan. Sitten kun ajatukset on niin järjestyneet, että niistä on postaukseksi asti. Tuo vertaistuki on kyllä varmasti ihan tarpeen, koska kaikkia varmasti joku tökkii :) Kirjoittelen nyt edelleen, samaan tyylin kuin ennenkin. Silloin kun siltä tuntuu ja siitä mistä tuntuu :) Eikä vielä ole mikään "suurten päätösten" aika.. nyt vaan kyllästyttää ja ajattelin sanoa sen ääneen!
PoistaKiitos ihana Ninnu! Toivon samaa sun päivään! :)