Klik, näppääpä tästä soimaan taustamusiikkia postauksen lukemisen ajaksi!
Kirjoittelin aiemmin pariinkin otteeseen (KLIK ja KLIK) mieleisistä morsiuskimppumalleista. Silloin en kuitenkaan vielä puhunut niistä itse kukista. Niiden suhteen mulla on jo aikas selvät sävelet, joista en kyllä jousta ellei ole ihan pakko. Ensinnäkin tykkään kovasti kukista, eikä niiden valinta senkään vuoksi ole mulle ihan sama. Toisekseen, oon sellainen ihminen, joka tykkää merkityksellisistä asioista. Tai tekee asioista merkityksellisiä. En tiedä miten tän selittäisi, mutta liitän muistoja ja tunteita tosi herkästi ja tosi vahvasti asioihin tai esineisiin.
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä
Otetaan esimerkiksi neilikat. Niitä on pakko saada kukkakimppuun. Vaaleanpunaisia neilikoita. Niihin liittyy monia muistoja, jotka on tehneet kyseisestä kukkalajista mulle tärkeän. Kyse ei ole niinkään siitä, että ulknäkö tai tuoksu tms. olisi jotenkin ylivoimainen muihin kukkiin nähden, vaikka toki ulkonäöstäkin pidän. Kyse on enemmänkin siitä kuinka paljon lohtua sain yläasteikäisenä siitä, että vein kimpun vaaleanpunaisia neilikoita pois nukkuneen lemmikkini haudalle ja kimppu säilyi pakkasessa kauniina ja muuttumattomana viikkoja.
Ja siitä, että vastoin kaikkea järkeä lähdin Italiaan vaihtoon keväällä 2012 ja pakotin mut ja Jonin elämään kaukosuhteessa puolen vuoden ajan. Tuntui ihan hullulle olla puoli vuotta kaukana toisesta, kun elämä on muutenkin niin lyhyt, eikä koskaan voi tietää koska yhteinen matka päättyy. Ikävöin Jonia ihan hirveästi ja kuuntelin niinä kuukausina varmaan satoja kertoja mun lemppariartistin, Kaija Koon kappaletta Seuraavassa elämässä. Kyseinen biisi soi cd:ltä myös viimeksi ajaessani Jyväskylään ja aloin vieläkin itkemään sen soidessa.
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä
"Ei tämä riitä, ei se tähän jää. Sun seuraavaan elämään aion myös löytää. En siitä suostuisi häviämään, aion löytää tieni sinun uuteen elämään. - - Jos on elämää seuraavaa, miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa? Sanoit, että sen voisi varmistaa, laita neilikoita rintaan. - - Sitä saa, mitä haluaa. Se kuuluu suunnitelmaan tai sattuman kauppaan. Jos et jää, sydäntäni kylmää. Kun on uusi kierros, istun taas sinun pöytään."
Eli neilikoita on tultava. Niitä on tultava kimppuun ja kuten arvata saattaa niin myös vieheeseen. Sanoin joskus muutaia kuukausia sitten Jonille, että hääpäivänä muuten sitten laitat neilikoita rintaan, ja se heti tiesi, mistä on kyse. Nyökkäsi ja sanoi, että tottakai.
Kuva: Laura Ivanova Photography täältä
Huoh, nyt lopetan ennen kuin tämä menee taas ihan vetistelyksi. Millä perusteilla te valitsette kukat? Saatavuus toki vaikuttaa varmaan monen päätökseen. Onko teillä lempikukkia, joista kimpun koostatte? Vai menettekö värit tai kestävyys edellä? Vai kenties tunteet, niin kuin mulla?
Aaawwww :')
VastaaPoistaJa neilikatkin on söpöjä, niitä haluan itsekin.
Niin ne tosiaan on.. ja näyttävät kivalle ilman sen suurempia asetelmia ja virityksiä vaikka pöydissäkin :)
PoistaMinulla kestävyys meni kaiken edelle yhdessä värien kanssa ja siksi tein kimppuni origamikukista. Näin sain itselleni ikuisen kimpun :). Neilikoita minulla on tosin nytkin keittiön pöydällä! Toinen lempparini on hortensia ja toivottavasti saan niitä hiukan luonnonkukkien sekaan pöytiin.
VastaaPoistaOon kyllä vähän katellinen teille kestokimppujen tekijöille ja hankkijoille. Tuon kanssa tasapainoilen itsekin, onko ihanampaa kantaa tuoreita kukkia vai ihailla kimppua ikuisesti! :)
PoistaHortensiatkin on kyllä upeita! Toivottavasti tosiaan niitä saat. Niitä ei tarvitse olla välttämättä kuin muutama, niin näyttäviä ne ovat. Toivottavasti on saatavilla!
Ihana olet! :) Ja samoin Kaija.
VastaaPoistaIhanasti sanottu, kiitos! Ja Kaija tosiaan on, upea nainen! :)
PoistaOi miten ihana tausta teidän kukilla. Menen myös fiilispohjalla, mutta myös syyskuun kukkien saatavuuden sanelemana.
VastaaPoistaSyyskuu on kyllä himpun heinäkuuta rajoittavampi aika, mutta onneksi silloinkin pitäisi olla aika laaja kirjo kukkia saatavilla :)
PoistaNeilikka on yksi lempikukistani ehdottomasti ja tietenkin vaaleanpunaisena! Neilikka on suloisen näköinen, kestävä ja melko edullinenkin ja ensimmäinen kukka jota S on minulle koskaan tuonut (ja siitä onkin tullut meille sellainen juttu, että kun S tuo minulle kukkia niin vähintään joukossa on aina neilikoita). Hääkukiksi meille on tulossa tekokukkia, mutta yritin kimppuun tehdä joukkoon myös niitä neilikän näköisiä :)
VastaaPoistaOi, ihanaa! Just tollaisista jutuista mää tykkään.. musta on ihanaa vaalia tollaisia merkityksellisiä tulleita pieniäkin juttuja :)
PoistaNe on aivan ihania.. itse asiassa mää oonkin jo kirjannut itselleni ylös sun blogin kautta bongatun ohjeen, että voin tarvittaessa askarrella juhlatilan koristukseksi niitä, jos tuntuu, että mun luonnonkukkasuunnitelmat takkuaa! :D
Mäkin tykkään neilikoista. Lisäksi tykkään mm. pioneista ja harsokukista. Mulle tulee varmaan kestokimppu, jota työstän hitaasti (mutta varmasti?), mutta aitoja kukkia voisi tulla hieman korsisteeksi ja ehkä heittokimpuksi. Haluan kukat teemaväreissä. Mulla on pikemminkin muutama inhokkikukka (tai semmonen, joita pidän tylsänä), mutta ehdottomia suosikkaja ei ole.
VastaaPoistaPionit on ihania ja harsokukkaa mää haluan myös :)
PoistaKestokimppu on kyllä hyvä idea, koska siitä saa sitten nauttia halutessaan aina! Ja eiopähän rajoita ainakaan kukkien saatavuus kimpun rakentamiseen! :D
Aivan mahtavaa, että valitsemillanne kukilla on myös jokin merkitys! :) Tekstisi liikuttavin kohta oli ehdottomasti "Sanoin joskus muutaia kuukausia sitten Jonille, että hääpäivänä muuten sitten laitat neilikoita rintaan, ja se heti tiesi, mistä on kyse. Nyökkäsi ja sanoi, että tottakai." :´)
VastaaPoistaOmaan kimppuuni valitsisin tällä hetkellä valkoista ja vaaleapunaista, ja kukat saisivat mielellään neilikoita ja pionin tyylistä garden rosea, kun pionia tuskin on enää elokuun alussa saatavavilla tai jos on, niin ovat törky-kalliita. Suunnitelmat voivat tosin vielä muuttua kun häihin on aikaa... vaikka kieltämättä olen pikkuhiljaa alkanut kallistua miehen ehdottoman häävuoden - 2015 - kannalle, vuoden 2016 sijaan.... ;)
Muakin kieltämättä liikutti se juttu ja vielä sen kirjoittaminenkin :)
PoistaPionit on kyllä upeita, mutta jostain syystä en itse ole niistä ikinä haaveillut! Sävymaailma sen sijaan kuulostaa erittäin sopivalta mullekin ;)
Oi miten jännää! Jos aiot kallistua ensi vuoteen niin ei muuta kuin kallistumaan nopeasti! Jotta pääset sitten täyttä höyryä suunnittelemaan!
Voih, olipa ihana postaus! Sait taas mun silmäkulmat kostumaan. Tuo Jonin "tottakai" <3 Ja Kaija <3
VastaaPoistaHih, ole hyvä vaan ;) Kaija on ihan huikea!
Poista