Ylihuomenna suuntaan viettämään viikonloppua Kööpenhaminaan. Siellä asuu vaihtoaikainen kämppikseni ja meidän seuraan liittyy myös yksi vahvistus Ruotsista. Olemme nähneet viimeksi pari vuotta sitten - silloin me oltiin vasta menty kihloihin ja melkein kolmen vuoden päässä olevat häät tuntuivat tosi epätodellisilta. Nyt niihin häihin on kuitenkin aikaa enää alle 11 kuukautta (mihin tää viimeisin kuukausi hujahti?). 

Viikonloppuna täytyy koittaa ottaa häät puheeksi ihan vakavasti. Onhan tästä aina puhuttu ja lupailtu sitä sun tätä, mutta fakta on se, että häihin on enää vähän aikaa ja sitä vieraslistaa täytyy alkaa ihan vakavissaan miettimään.

Meidän vieraslistaluonnoksella on mun vaihtoaikaisia ystäviä muistaakseni noin kahdeksan. Mun ystäväporukat tuntui olevan koko vieraslistan vaikeimmin rajattava joukko.. vaihtokaverit yhtenä osana heitä! Musta olisi hirveän mukavaa kutsua mahdollisimman paljon noita ystäviä, joiden kanssa oon jakanut niin jännittävän kokemuksen ja joiden kanssa se ystävyys on kestänyt myös tuhansien kilometrien välimatkat.

IMG_0331

Mutta vielä mukavampaa musta olisi tietää jo mahdollisimman hyvissä ajoin, miten he ihan oikeasti suhtautuvat hääkutsuun. Jokainenhan tietää sen, että on helppoa luvata, että ihan varmasti tuun Suomeen sun häihin sitten kolmen vuoden päästä. Mutta kun se tilanne on oikeasti edessä, niin kuinka moni on oikeasti valmis tulemaan? Varsinkaan jostain oikeasti kaukaa, kuten Kanadasta? Ja jos kerran lähdet hullulle reissulle Suomeen häitä juhlimaan, niin haluaisit varmaan ottaa sen puolisosi mukaan, joten kahdeksan vaihtokaverin joukko saattaakin yhtäkkiä tuplaantua.

Ja 16 onkin yhtäkkiä aika iso luku 90 vieraan joukossa. Varsinkin, jos häihin kutsutaan 90 vierasta, joista 16 ei sitten haluakaan tulla, koska Suomi on niin kaukana ja reissaaminen maksaa. 

Joten nyt on sauma kysyä ihan oikeasti. Että aikovatko he oikeasti tulla vai tuntuuko se mahdottomalle. Ja tulisivatko mielellään seuralaisen kanssa vai mieluummin ilman. Nämä kaksi ovat kyllä sellaisia tyttöjä, että aion lähettää heille kutsut, vaikkei elämäntilanne reissaamista sallisikaan. Ihan vaan siksi, että ihan oikeasti haluaisin heidät paikalle aika kovasti. 

Ideaalitilannehan tietysti olisi se, että tila tai raha ei rajoittaisi häävieraiden määrää ja voisi huoletta kutsua kaikki nämä tyypit ilman, että se tarkoittaisi sitä, ettei jotain muuta voida kutsua. Ja sitten vielä olisi niin rikas, että voisi tuosta vaan maksaa kaikkien ystävien reissut tänne Suomeen. Mutta valitettavasti tilanne ei ole sellainen, joten kompromisseja joudutaan tekemään.

Ehkäpä tämä viikonloppu vähän selkeyttää ajatuksia siitä, millaisia ratkaisuja vieraslistan suhteen tehdään. Hirveän vaikeaa. Miten pystyy valita keitä tietystä kaveriporukasta kutsuu ja kummasta kaveriporukasta ennemmin kutsuu, jos kaikkia molemmista ei millään voi? On hirveän inhottavaa joutua ikäänkuin laittamaan ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Onneksi sentään näitä ratkaisuja ei tarvitse tehdä ihan itse, vaan voi kysyä näiltä tyypeiltä, mitä he ovat mieltä.