Tuntuu ihan uskomattomalle, että ollaan asuttu täällä Turussa jo yli vuosi. Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Kotia ei olla oikeasti laitettu vielä juuri yhtään. Jotenkin aluksi ei edes huvittanut, kun ei tiennyt kauanko täällä ollaan ja sitten aika on vaan mennä hujahatanut.
Vieläkään ei olla saatu aikaiseksi hankkia edes kokovartalopeiliä. Niin sitä vaan on jo reilu vuosi kuitenkin pärjätty peilaamalla ihan vaan saunan ovesta.. no okei, ei ihan kokonaan. Välillä käyn nimittäin peilaamassa myös hississä, haha!
Joku ihmeen kotoilupuuska mulle kuitenkin tässä viikko sitten tuli ja ensin tein olkkariin pienen syyssiivouksen. Heitin kirjahyllystä kaikki ylimääräiset roinat roskiin (mm. nippu vuoden takaisia Ikea-kuitteja?!) ja otin kynttilät esille.
Sitten oli makkarin vuoro ja tämä syys-kotoilupuuska tarttui jopa talouden kaksilahkeiseen siinä määrin, että ihan tuosta vaan se tarttui vasaraan ja naputteli seinälle meidän ensimmäisen taulun ja vielä mun ihanan kasvopeilinkin.
Minä raivasin epämääräiset paperipinot printterin päältä oikeille paikoilleen (raivaisin mielelläni koko rohjakkeen pois, mutta se on pakollinen paha), tökkäsin toisenkin yövalon seinään, istutin meidän vuosi sitten kuolleen kukan tilalle uuden ja otin kynttilät esille makkariinkin. Ja voi jestas miten kotoisa tästä makkarista tulikaan! En olisi itsekään uskonut, että tästä voisi tulla näin kotoisan viihtyisä. Kai sitä oli jo niin tottunut sihen, että lipaston päällinen vaan on epämääräisten kamppeiden säilytyspaikka. Onneksi tartuin toimeen!
Kyllä täällä nyt kelpaa naputella läppärillä.. "mun toimistossa". Villasukat jalassa ja teekuppi yöpöydän virkaa toimittavalla tuolilla. Kun vähän kääntää päätä ja vilkaisee ikkunasta ulos, näkee luonnonkin pukeutuneen juhlapukuunsa. Vaahterat loistavat niin upeina keltaisen ja punaisen sävyissä! Toivottavasti ehtisi niiden alle nappaamaan vielä muutamat asukuvat ennen kuin kaikki lehdet ovat pudonneet nurmikolle.
Näissä seesteisissä tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonloppua. Mulla ainakin on kroppa vähän kipuja ja vaivoja täynnä, mutta mieli on sitäkin rennompi. Pitopalvelukiukutkin alkaa olla jo unholassa ja tästä viikonlopusta saa luvan tulla hyvä - vaikka väkisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin.