Eiliseltä raportoitavien asioiden listalta taisi unohtua sormusasiat kokonaan. Silläkin rintamalla on edistystä nimittäin tapahtunut! Aloin muutama viikko sitten pohtimaan, että koskas meidän oli tarkoitus viedä se Jonin kihlasormus sulatettavaksi? Muistin syövereistä ei löytynyt varmaa tietoa, mutta onneksi on blogi - muistin nimittäin kirjoittaneeni tulevan aikataulun edelliseen sormuspostaukseen.
Ja niinhän se oli, että oltiin luvattu viedä Jonin sormus pajalle huhtikuun lopulla, jotta sormukset voitaisiin noutaa toukokuun lopulla. Meillä ei ollut mitään syytä viivyttää sormushommia lähelle häitä, joten kultaseppäkin saa näin meidän sormukset alta pois ennen pahinta vihkisormusruuhkaa.
Viime perjantaina heitettiin tilapäiset hyvästit Jonin sormukselle ja seuraavan kerran nähdään se alle kuukauden päästä, entistä ehommassa muodossaan. Sovittiin tosiaan jo noutopäiväkin sormuksille, eikä siihen todellakaan ole enää pitkä aika! Ihan hirmu jännää!
Tällä käynnillä Joni sai myös sovittaa "omaa" tulevaa vihkisormustaan. Koska mitään ihan vastaavaa oikeassa leveydessä ei tilatessa ollut sovitettavissa, pääsi Joni testaamaan hopeasta tehtyä versiota oikeissa mitoissa ennen varsinaisen sormuksen valmistamista. Hyvällehän se kuulemma tuntui ja todellakin myös näytti! Se oli just sellainen, mitä oltiin mielessämme kuviteltukin. Iiks, niin jännää!
Jonihan saa lisäksi koittaa tässä tulevat kolme kuukautta (no ei enää edes ihan sitä!!) elämää "vapaana miehenä". Eli ilman sormusta, mutta muutan yhtä varattuna. Heti ensimmäinen viikonloppu ilman sormusta meni silläkin polttareissa, ja kyselin viikonlopun jälkeen, että nauttiko vapaudesta kovasti polttaririennoissa? Ei se ainakaan uskaltanut myöntää, lähinnä oli muutaman kerran ehtinyt hätkähtää, että mihin se sormus on jäänyt, kun ei sitä sormessa tuntenutkaan. Eli hyvin on koulutettu rengastetuksi mieheksi! Onhan se aika jännää, että seuraavan kerran sormusta pääsee käyttämään hääpäivänä.. ja jännää on sekin, miten vähän aikaa siihen enää on!
Sormuksia en tosiaan ajatellut ennen häitä täällä blogissa esitellä, mutta voisin kysellä saisiko kultasepän luona nappaista muutaman valokuvan sormusten noudon yhteydessä. Kultasepän nimittäin mielelläni jo teille esittelen, vaikka sormusten kohdalla jännitystä pitkitetään vielä muutama kuukausi. Nopeasti ne menee, lupaan!
Taas yksi hoidettava asia edennyt, hyvä niin! Harmi vaan, ettei sitä saa nähdä piiiitkäään aikaan. Vaikka totta sen on, että nopsaan se menee! Jos oikein katsoin, niin kyllä polttarikalenterissakin oli ne 12 luukkua jäljellä.
VastaaPoistaKun sormus on taas aikanaan sulhollakin sormessa, se tuntuu taas oudolta ja sen huomaa koko ajan. Kiiltävä, naarmuton sormus on aina niin kaunis!
Joo sitä tuumattiin kanssa, että ehtiiköhän se tottua niin hyvin pois, että sitten se tuntuu ihan ahdistavalle taas :D No, sitten saa totutella taas sitä käyttämään :) Ja niin on kyllä!
Poista