Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Normaalisti blogin tapoihin kuuluu, että jutut lähtevät aina rönsyilemään ja kirjoitan aivan turhan pitkiä juttuja. Joten kokeillaan vähän erilaista lähestymistapaa tähän postaukseen! Hääviikon torstai alkoi sillä, että Keskisuomalaisen toimittaja ja kuvaaja tulivat haastattelemaan meitä. Haastattelun venymisen myötä oltiin ei-todellakaan-muodikkaasti myöhässä hääkuvaajamme Jaakko Sorviston kanssa sovitusta palaverista. Inhoan myöhässä olemista, joten harmitti. Mutta palaveri Jaakon (ja myös paikalla olleen toisen häitämme kuvanneen Jaakon) kanssa saatiin hoidettua ja tässäpä "tiivistettynä" 5+1 ajatusta tuosta paliksesta:

  • Älä skippaa palaveria! Kuvaaja kannattaa todellakin tavata kasvokkain tai videon välityksellä ennen häitä. Minä olin jännittänyt kuvausta ja kuvattavana olemista ennakkoon oikeastaan ihan älyttömän paljon. Oli kiva jutella ja vähän tulla tutummaksi ennen hääpäivän aamua. Jaakko osoittautui vieläpä todella mukavaksi tyypiksi ja on tosi helposti lähestyttävä! Oli kiva myös kuulla millaisia odotuksia ja ajatuksia Jaakolla oli meidän päivän kuvaamisesta.
  • Ole valmis joustamaan! Muista millaiseksi olet suunnitellut päivän aikataulun, mutta ole valmis myös joustamaan aikatauluissa. Me muutettiin Jaakon ehdotuksesta toisen potrettisetin ajankohtaa ja sen myötä muutamaa muutakin juttua, jotta saataisiin kuviin mahdollsimman kiva loppuillan valo. 
  • Muista kertoa ylläreistä! Valo- ja videokuvaajat luultavasti hyötyvät siitä, että tietävät myös "yllätysohjelmat". Pidä huoli, että esimerkiksi kaaso tai bestman infoaa kuvaajalle sellaiset ohjelmat, joista hääpari ei tiedä ja osaa varoittaa. Esim. ryöstö on sellainen, joka luultavimmin tapahtuu hääparille yllärinä.
  • Luota ammattitaitoon! Kannattaa kuunnella korvat höröllä sellaisen ihmisen ajatuksia, joka kuvaa häitä ammatikseen. Meillä oli muutamia ajatuksia kuvauspaikkatoiveista, mutta otettiin ilolla vastaan ehdotuksia. Ei sitä itse osaa todellakaan ajatella loppuun asti sitä, että missä on sopiva valo ja mikä ei vaan toimi taustassa. Todellakin kannatti luottaa Jaakon paikkaehdotuksiin ja siihen, että hyvä paikka on sellainen, joka antaa hääparin olla pääosassa.
  • Valmistaudu henkisesti! Palaverin tarpeellisin ja samalla pelottavin osa oli mielestäni se, kun puhutiin siitä millaista kuvaustilanteessa tulee olemaan. Tavallaan oli ihan älyttömän tarpeen kuulla kokeneen kuvaajan ajatuksia siitä millaisia tunteita kuvattavana oleminen saattaa herättää. Jaakon tyyliin kuuluu kuvata mahdollisimman aitoja hetkiä ja tunteita, joten ainakin minulta vaati hieman henkistä valmistautumista päästä siihen pisteeseen, että voi olla melkein vieraan ihmisen edessä mahdollisimman aitona. Ihan kuin paikalla ei olisikaan ketään muita kuin minä ja Joni, vaikka tyyppi kameran kanssa onkin vain parin metrin päässä.
  • + bonuskohtana - ota nyt hyvä ihminen vielä palaverin jälkeen kilokaupalla turhia paineita! Sanoinkin postauksen alussa, että olin stressannut etukäteen kuvausta paljonkin. Palaverin aikana tuntui hetken tosi helpottavalle, Jaakko oli mukava ja ajattelin, että hyvähän tästä tulee. Päästiin varmaan autoon asti, kun alkoi mun perinteinen hyvin todennäköisten asioiden stressaaminen ja Jonille ääneen murehtiminen - Mitä jos mää en osaakaan yhtään olla kuvattavana? Mitä jos mun naama kramppaa? Mitä jos mulla menee roska silmään ja mun toinen silmä on ihan punainen koko päivän? Mitä jos meistä ei tule yhtään hyvää kuvaa, kun mää en osaa olla irvistelemättä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos... No, ei käynyt yksikään mun kauhuskenaarioista toteen. Joten hellitä vähän nainen ja luota siihen, että ammattilainen osaa hommansa ja jokainen onnellinen hääpari näyttää kuvissa ihanalle, vaikka olisitkin katsonut hääkuvaajasi nettisivujen gallerian läpi 14 kertaa ja todennut sen aikana ääneen 268 kertaa, ettet millään voi näyttää teidän hääkuvissa niin nätille kuin kaikki muut morsiamet omissaan.

Ja uskokaa tai älkää - jopa minä, todella epäluonnollinen ja levoton kameran edessä oleva ihminen - näytin omasta mielestäni ihan jäätävän hyvälle.

Niin hyvälle, että nyt ihmettelen vaan sitä, miten mää pystyin niin kauniille näyttämäänkään!