Nyt kun kokonaiskuva mun häälookista on näytetty, ajattelin käydä läpi vähän yksityiskohtaisemmin millaisista osasista se kokonaisuus oikein muodostui. Aloitetaan vaikka koruista, sillä korupohdintaa harrastin täällä bloginkin puolella jo hyvissä ajoin ennen häitä. Mun suhtautuminen on tosi voimakkaasti tunnelatautunutta, mitä koruihin tulee. Siksi mun ensisijainen vaihtoehto oli löytää korut hääpäiväksi omasta tai äidin korulippaasta. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ja päädyin vieläpä ensimmäisiin koruihin, joita edes harkitsin. Silloin täälläkin ääneen mietin, että mitähän sitä tekisi, kun haluamani korvikset ovat keltakultaa ja rannekoru hopeaa. Lopulta päätin unohtaa pukeutumissäännöt ja olla välittämättä mätsäämisestä. Päälle vaan ne korut, joita haluan hääpäivänäni kantaa ja siinäpä se!
Joten korviin päätyi mummuni vanhat keltakultaiset korvakorut, joiden keskustassa on pinkit kivet. Sain tämän korusarjan perinnöksi mummun nukuttua pois. Siihen olisi kuulunut myös sormus ja riipus, mutta niitä en hääpäivänä laittanut. Vasemmassa korvanlehdessä mulla on yhteensä kolme reikää, joten kahteen muuhun lainasin äidiltä kultaisia kolmiapilakorviksia. Nämä on äitini ensimmäiset korvikset ja äiti on saanut ne lahjaksi siskoltaan. Tunnearvon lisäksi apilat sopivat paremmin kuin hyvin noiden mummun vanhojen kanssa, joten korvisten valinta oli tosi helppoa!
Kaulakorua en halunnut ollenkaan, sekin oli mulle jo hyvissä ajoin selvää. Paljas kaulan, rintakehän ja solisluiden alue tuntui minusta jotenkin raikkaammalle. Eikä mielestäni kaulakorulle ollut tarvetta senkään takia, että halusin aika ehdottomasti laittaa korun ranteeseen. Ja niin myös tein. Ranteeseen päätyi Jonilta ylioppilaslahjaksi saamani Kalevala Korun hopeinen Kielo -rannekoru. Tämä on mulle ihan valtavan rakas ja edelleen mun mielestä niin kaunis. Joni oli vielä kaiverruttanut takapuolelle mun nimen ja päivämäärän, jolloin yhdessä ylioppilaiksi päästiin. Vaalin tätä niin huolella koko elämäni ajan ja olen tosi tyytyväinen, että kannoin tätä myös hääpäivänämme ranteessani.
Sellainen kokonaisuus koruja päätyi päälle. Ei ehkä parhaiten yhteensopiva kokonaisuus, mutta yhtään osaa en kyllä edelleenkään vaihtaisi. Omasta mielestäni myös vihkisormus täydensi tätä settiä mainiosti! Pian pääsette jo senkin näkemään!
Mitä tykkäätte mun valinnoista? Ja mitkä teidän mietteet on hääkorujen suhteen? Turha pohtia liikaa, vai ehdottomasti harkintaa vaativa yksityiskohta? Kokonaan uutta vai jotain vanhaa?
Ps. Pahoittelen tätä omakehun määrää taas kerran, mutta eikö tullutkin älyttömän kivoja kuvia näistä koruista?! Ihanan syksyiset ruusut antoi tosi kivan taustan, niin kerrankin saa olla tyytyväinen omaan kuvausjälkeensä, jee! Onnea on näköjään monellakin tapaa mies, joka tuo kukkia.
Ps. Pahoittelen tätä omakehun määrää taas kerran, mutta eikö tullutkin älyttömän kivoja kuvia näistä koruista?! Ihanan syksyiset ruusut antoi tosi kivan taustan, niin kerrankin saa olla tyytyväinen omaan kuvausjälkeensä, jee! Onnea on näköjään monellakin tapaa mies, joka tuo kukkia.
Olipa vaikea lukea, kun kyyneleet oli silmissä!
VastaaPoista:)
PoistaKauniit korut ja mielestäni sopivat kaikki yhteen. Niissä on se metsänkeijukaisprinsessamorsian-tyyli. :D Kuin kauniit kukat, apilat ja kielo.
VastaaPoistaItse oon ihan korufriikki ja hääkorut olis varmasti kovan mietinnän alla.
Itselle sopivimmalta tuntuisi käyttää esimerkiksi lahjaksi saamiani koruja. Oon saanut lahjaksi Kalevalan Lähde-korut ja mielestäni se on kaunis sarja ja voisi sopia ainakin omaan tyyliini hääkoruiksi. Tää nyt ihan tällaisena pohtimisena vaan koska ei meillä ole vielä häitä tiedossa. :D
Oi, kohta nähdään siis sun vihkisormus! Oon odottanut sitä jännityksellä! :)
-Emilia
Kiitos! Itse asiassa aika hyvin sanottu, noinhan se varmaan juurikin on, että jotenkin kaikissa toistuu tollainen herkkä kukkaistyyli :)
PoistaSama täällä - mulla on oikeasti tosi paljon koruja ja varsinkin niihin suhtaudun ihan tosi tunteellisesti. Noi Lähde -korut sopisi varmasti upeasti myös häälookiin :) muistanko ihan väärin, vai olikos niissä jotain hennon sinistä kiveäkin? Jotain sinistä olisi siinä samalla ;) Ja kuule, ei koskaan ole liian aikaista alkaa vähän pohtimaan ja suunnittelemaan.. pitäähän sitä tietää mitä lähdee hakemaan sitten joskus, kun ne häät on ajankohtaiset :D
Voi tiedän! :) Vihkiminen kun saadaan alta pois niin sitten päästään kurkkaamaan, mitä sen aikana sormeen pujotettiin :)
Joo niissä Lähde koruissa on hyvin vaaleansiniset topaasit ja materiaalina hopea. Ketjuina niissä on oliiviketju. Topaasit välkehtii kauniisti valossa ja kiven värikin vähän muuttuu vaaleammasta tummempaan valon ja ihon mukaan. On ne kauniita :') ja tämä ei ollut myyntipuhe. :D
PoistaMulle tuli toi sama "jotain sinistä" mieleen kun olin jo kirjoittanut kommentin. Siinähän se, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;D
-Emilia
Joo sitten muistinkin ihan oikein, mikä sarja on kyseessä :) Ne on kyllä siron kauniita mun mielestä! Ja kuule mulle ei paljon tarvitse Kalevala Korua myydä, mää fanitan kyseistä merkkiä ihan hulluna! Aika paljon mulla Kalevala Koruja onkin ja vaikka mitä huolisin enemmän kuin mielelläni :D
PoistaNo sanos muuta - aika täydellinen valinta voisi siis olla! :)
Niin sun näköiset ja kokonaisuuteen täydellisesti sopineet korut! Mullekin oli korut tärkeitä, vaikka niitä hyvin vähän olikin. Tiesin valmiiksi, että korvikset haluan itse hankkia kun mitään muuta korua en olisi hankkinut. Vanha sormus oli myös selvä juttu, ja mä kipuilin sen kanssa jo, että kaikki haluamani sormukset (mamman kultainen ja äidin Diana) olivat keltakultaa ja vihkisormukseni valkoista. Hetken sitäkin mietin mutta kun tajusin että laukussani on keltakullan värinen metallikohta, tajusin ettei sillä nyt olekaan väliä. Tykkäsin koruistani ja valinnoistani niin paljon, ja ihan kuten sullakin: less was more! :)
VastaaPoistaKiitos tosi paljon! Vähemmän oli kyllä tässä asiassa tosiaan enemmän :)
PoistaSullakin oli niin kauniit koruvalinnat ja kaikki toimivat todellakin yhteen! :) Mua taas huvittaa tämä, että itseään ja omia valintojaan kohtaan on niin kriittinen.. itse pohdin kelta- ja valkokullan yhdistämistä hullun ankarasti, mutta sun koruja katsellessa ei ihan oikeasti käynyt mielessäkään, että kylläpä riitelevät :D Eivät todellakaan riidelleet kummallakaan meistä :)
Ja vitsi ne sun korvikset olikin kauniit, jotenkin ihan täydelliset sellaiseen romanttiseen lookiin, joka sulla muutenkin oli! <3
Mullekin tulee perintökoruja! Ranteeseen tulee mummun siskolta saatu kultainen rannerengas ja korviin todennäköisesti mummon vanhat korvikset. Kaulaan ei mitään ja ainoastaan kihla- ja vihkisormukset sitten sormiin :)
VastaaPoistaSulla on ihana blogi!
Perintökorut on kyllä ihan parhaita! Niin rakkaita, mulle ainakin :) Kuulostaa kovin hyvälle tuo sun suunnittelema kokonaisuus :)
PoistaKiitos, ihana kuulla, että tykkäät! :)
Kaunis kokonaisuus ja herkkyys yhdistää kaikkia korujasi! Mitä tulee eri väristen korumetallien yhdistämiseen; jokainen tyylillään ja etiketin voi niissäkin unohtaa. Jos haluaa yhdistää vaikka kaikkia kolmea kullan sävyä niin siitä vaan!
VastaaPoistaOlen jostain syystä saanut aina lahjaksi paljon koruja ja monella korulla on pitkä historia kanssani elämän eri käänteissä. Siksi onkin hyvin erikoista, että häissämme minulla ei tule olemaan mitään ns. vanhaa korua ylläni, vaan kaikki on uutta, paitsi tietty kihlasormus. Puvussani on koristeellinen vyö ja hiuksiini tulee puvun ja vyön henkeen sopiva hiuskoru, korvikset näihin sopivaa yllättävänkin näyttävää suuntaa. Koska näissä on jo tarpeeksi, jätän kaulan paljaaksi ettei kokonaisuus ole tukossa. Korviksista uskon kyllä jäävän pitkäksi aikaa juhlakorvikset, koska ovat tietyn klassisen ulkonäkönsä puolesta yhdistettävissä kukkamekkoon ja pikkumustaan :)
Kiitos paljon! Olet varmasti ihan oikeassa, että jokainen tyylillään ja fiilis on tärkeämpää kuin pukeutumissäännöt :)
PoistaKuulostaa kauniille sunkin suunnitelmat! Aika hauskaa, että päädyit uusiin koruihin, mutta toisaalta mikäpä sen parempi hetki olisi luoda uusia tunnesiteitä koruihin kuin omat häät? :) Se on just ihanaa, että on käyttöä jatkossakin.
Hyvin sopivat yhteen nuo valintasi! :) Itsekin olen suunnitellut käyttäväni "perintökoruja", kun sain äidiltäni tämän omat hääkorut, jotka isäni osti huomenlahjaksi, mutta jotka pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön jo vanhempieni hääpäivänä. Oma hääpäiväni tulee näillä näkymin olemaan ensimmäinen kerta kun minä käytän korusettiä. "Jotain vanhaa" on jo muussakin pukeutumisessa, mutta lisäksi korujen sinisafiireista tulee "jotain sinistä". :)
VastaaPoistaOi että, no siinä on kyllä koruilla varmasti tunnearvoa! :) Sinisafiirit on tosi kauniita, joten sopivat varmasti ihan mielettömän upeasti morsiamelle :)
Poista