Listallani asioita, joista ei kehtaisi valittaa, mutta valitan silti: On ihan sietämätöntä, kun kiva neule varisee valkoista nöyhtää kuin joulukuusi neulasia laskiaisena! Ja vielä sietämättömämpää on oma typeryys, kun huomasin sen pöllyävän karvaa ja ostaessa. Mutta se oli niin ihana, etten voinut halunnut vastustaa.
Haluatteko kuulla, mikä ei ole ihanaa? Repun epätoivoinen putsaaminen rullaharjalla, kun olet erehtynyt laittamaan sen hetkeksi selkään ilman, että takki oli neuleen ja repun välissä. Eikä se, että joudut suunnitella käyttäväsi tätä neuletta töissä ainoastaan viimeisenä päivänä ennen kuin aiot laittaa mustat työhousut pesuun. Koska tämän neuleen ja mustien housujen yhdistelmä... ei ole kovin ihana ei.
Sekään ei ole kyllä ihanaa, kuinka typeräksi tuntee itsensä, kun kehtaan valittaa siitä, kuinka sotkeva neule on mun isoin murhe. Lisäksi poden tämän (ja muutaman muunkin neuleeni) suhteen enemmänkin omatunnon kolkuttelua. Tämä on siis villaneule eikä muovista tuotettua, hiostavaa keinokuitua. Hyvä homma, vai mitä? Siis ainakin siihen asti, kun alan miettimään sitä lammasraukkaa, joka elelee vain tuottaakseen ihmisten tarpeisiin villaa.
Toki tiedän, että lampaiden kertiseminen tekee niille hyvää. Mutta valitettavasti se ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset kasvattaisi lampaita ihan vian hyötyäkseen niistä. Ja jotenkin epäilen, ettei tämä H&M:n neulepuseron villa ole tullut suloisen Pihtiputaan mummon lemmikkilampaan keritsemisestä.
Ja niinpä, H&M... ei edes aloiteta niistä työolosuhteista...
Tänään on näköjään taas tällainen päivä, kun koko maailman tuska tuntuu jokaisessa solussa. Kunpa vaan osaisin, voisin ja jaksaisin niin pelastaisin koko maailman ja kaikki sen otukset mieluiten heti. Tai no, päivän teeman mukaisesti, muutama ihmisotus on kyllä herättänyt mussa viime päivinä sellaista epätoivoa, että heidän kohdallaan harkitsisin pelastusköyden heittämistä vähän pidempään..
Miten sun viikko on mennyt? Toivottavasti vähän vähemmän tuskaisesti! Vai tunnistatko itsesi tästä tekstistä ja hyökyaallon lailla vyöryvästä maailmantuskasta? Jätä ihmeessä kommenttia!
Voi, en jaksa haluta ottaa omalletunnolle kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksiani. Sori! Kierrätän kyllä, yritän olla ekologinen yksityisautoilusta huolimatta monilla muilla edes pikkuriikkisillä teoilla, yritän kohdata toiset niin kuin haluaisin minutkin kohdattavan jne. Mutta jätän näköjään tiettyjen asioiden murheet toisille...
VastaaPoistaMutta tuo tunne villapuserostasi. Se on niin ärsyttävä tunne ja todellakin, usein lähes omaa syytä kun on tullut joku irtoileva vaate hankittua. Vaikka pakko sanoa että hauskan näköinen, erilainen ja kiva!
Tämä päivä ei ole mennyt ilman tuskaa...Muut ei ole aiheuttaneet tuskaa sen enempää tai vähempää kuin tavallisestikaan. Kun ihmisten kanssa tekee töitä 8 tuntia joka ikinen työpäivä, niin ei ne tilanteet aina mene niin kuin Strömsössä. Nyt kyse on tosin vaan niin jäytävästä päänsärystä, että tekisi mieli hautautua vällyjen alle pimeään. Mutta en mene, en kiusallanikaan vaan selätän tämän jotenkin muuten!
Parempi kai se oman järjen kannalta onkin niin, ettei kaikesta kannattaisi murhetta kantaa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mulla nämä asiat on kyllä pyörineet kovasti mielessä viime aikoina.
PoistaKiitos, itse kanssa tykkään kyllä tosta paidasta. Jostain syystä se muistuttaa mua siitä keltaisesta, joka mulla oli lapsena (ehkä se yhdistävä tekijä on kutittavuus :D).
Niinhän se on, ihmisten parissa jokainen päivä on kyllä erilainen, mutta toisaalta se se ihanuuskin on :)